Leave a comment

Paco, Rafa ja Juan Pedro (eli Valladolid-Rayo 1-1)

Fanikatsomossa oli meininkiä.

Fanikatsomossa oli meininkiä.

Väsyttää.

Valladolidin-reissulta oltiin Madridissa puoli kahden aikaan, ja kotona olin sitten kahden maissa. Kävi vielä täydellinen ajoitus: kun bussi kurvasi Vallecasiin, ehdin nippanappa viimeiseen metroon, joka täällä kulkee juuri noin puoleen kahteen.

Täysi päivä eilen. Lähdin kotoa ennen kymmentä, kun Valladolidin-bussit starttasivat Vallecasin stadionin vierestä 10.30. Vaan olipa se sen arvoista.

Kunnon vierasreissukokemusta ei olekaan tullut saatua sitten viime Huddersfieldin-reissun. Huddersfield on ulkomaalaisista minulle se numero uno, aidosti oma joukkue, ja Hudds-fanien kanssa on tullut käytyä keikka jos toinenkin myös vieraskentillä. Edellisestä on kuitenkin jo tovi aikaa.

Matka Valladolidiin kesti muutaman tunnin, ja kun välillä pysähdyttiin kerran, perillä oltiin kahden maissa. Ja sitten mitä? No, kaupunki haltuun.

Sanomalehti AS kertoi, että Rayo-faneja matkasi Valladolidiin vajaat 800. Plataforma ADRV -yhdistyksen kautta fanibusseja oli buukattu yhdeksän, ja sanonpa vaan, että tuollainen kolonna oli maantiellä aika komea näky.

Päädyin hengailemaan Valladolidissa kolme-nelikymppisistä koostuvan rayista-joukon kanssa puhtaasti siksi, että bussissa viereeni sattui muuan Juan Pedro, mitä kovin Rayo-fani ja puuhamies yhdessä jos toisessakin Rayon kannattamiseen liittyvässä. “Yksinkö reissaat? No sitten tulet meidän mukaamme!”, ilmoitti Juan Pedro, ja mikäs minä siihen vastaan sanomaan.

Neljän tunnin aikana ehdittiin ottaa Valladolid haltuun aika suvereenisti. No, omalta osaltamme lähinnä tapasten ja tukevan lounaan muodossa. Eipä voinut kuitenkaan olla Rayon rantautumista huomaamatta: heti bussien saavuttua käveltiin kulkueessa keskustan läpi, laulu raikasi, rummut soivat, paikalliset myhäilivät menoa ihmetellessään.

Joo-o. Futisfanit riehuvat. Futisfanit tappelevat. Futisfanit käyttäytyvät ylipäätään huonosti.

Valladolidissa en nähnyt mitään sellaiseen viittaavaa.

Päivän aikana vastaan tuli yksi aggressiviisudeen osoitus. Yksi. Ja sekin aika mieto.

Kun menomatkalla sukelsimme tunnelista suoraan Atléticon kotikentän Vicente Calderónin eteen, Juan Pedro nosti sormensa pystyyn ja heristi pirunsarvia stadionia kohti. Suomalaiselta rokkikeikoilla kävijältä eleen paheellisuus meinasi tietysti mennä kokonaan ohi.

“Kumpi on pahempi, Real vai Atlético? Itse asiassa tykkään Realista vähän…” tunnusti Juan Pedro lähes kuiskaten.

“Atléticosta en tykkää. Heidän ultransa ovat derecho (oikealla), joten meillä on heidän kanssaan aina vähän ongelmia…”

Samalla sainkin selityksen sille, että Rayon busseissa näkyi useampikin saksalaisseura St.Paulin logo. Asiaa pitää ehkä vielä tutkia tarkemmin, mutta vahva päivän mittaan (ja aiemminkin) syntynyt fiilis oli se, että Rayon ja St.Paulin faneilla on paljon samaa. Etenkin fasismin, rasismin ja muiden pahuuksien vastustaminen.

Myöhemmin kyselin lisää Rayon kilpailijoista.

“Real ja Atlético? Ei oikeastaan… ne ovat eri ympyröissä kuin me”, kuvaili joukkoon kuulunut Paco, nauravainen etelästä alunperin kotoisin oleva kaljupää, joka oli Vallecasiin muutettuaan alkanut käydä peleissä vaan käydäkseen peleissä, mutta joutunut sitten pahemman kerran Rayo-kärpäsen puremaksi.

“Pahin vastus on Betis. Katsohan, iso osa Vallecasin asukkaista on alun perin muuttanut Madridiin Andalusiasta. Jos Vallecasissa kysyy, kenen isovanhemmat ovat täältä, vastaus on: ei kenenkään. Siirtolaisten myötä Betisin kannatus on täällä edelleen vahvaa. Siksi Rayo-Betis-peleissä on todellista panosta…”

Juan Pedron ja Pacon lisäksi seurueeseen kuului kotikulmillani Lavapiesissä klubin omistava Rafa vaimoineen, vaimon sisko sekä näiden ystävätär, joka tosin kannattaa Realia, mutta oli lähtenyt kavereidensa kanssa viettämään lauantaipäivää jalkapalloilun parissa.

Moneen kertaan totesin, että jalkapallofanit taitavat olla samanlaisia kaikkialla, sillä juuri tällaisia kokemuksia minulla on Englannista kasapäin. Porukka on täynnä hyviä tyyppejä, hyvinkin erilaisia, eri puolilta ja erilaista elämää viettäviä, mutta pelin ja joukkueen yhdistämiä. Joukkoa, johon on yllättävän helppo tulla mukaan ja johon voi tuntea kuuluvansa saman tien. Ainakin kun ollaan samalla puolella.

Turha heittäytyä sinisilmäiseksi. En tiedä onko Valladolidissa ollut järjestyshäiriöitä. Käsi sydämellä voin kuitenkin sanoa, että itse todistin pelkkää hyvää meininkiä, välillä aika vauhdikastakin elämöintiä, mutta hyvää meininkiä yhtä kaikki. Vastaavia bileitä en ole nähnyt sitten irlantilaisten maihinnousun Gdanskissa vuoden 2012 EM-kisoissa. (Ja siellä olikin käynnissä sellaiset juhlat, että niitä ei helpolla ylitetä)

Hienoa olla osa tällaista porukkaa.

Sitten siirryttiin stadionille, jossa muutama sankari hiihteli lyhythihaisissa Rayon paidoissaan ilmeisen tyytyväisinä oloonsa. Itse kiskoin pipoa syvemmälle ja polvipituisia sukkiani – St.Paulin fanikaupasta ostettuja muuten – ylemmäs. Etukäteen sääennustus lupasi illaksi noin +5:ttä astetta.

Itse pelissä asetelma oli aika kutkuttava, sillä vaikka Rayo oli edellisviikonloppuna kiivennyt sarjassa säilyjien puolelle, erot olivat edelleen pienet. Kotijoukkue Real Valladolid oli 3 pisteen päässä ja putoajien joukossa. Ehta kuuden pisteen ottelu siis.

Ja 1-1:hän siitä tuli. Valladolid siirtyi avausjaksolla johtoon kun Rayo-puolustuksen sählätessä pallo kävi kuin kävikin maalin puolella, avustava erotuomari liputti ja tilanne oli 1-0. Rayo tasoitti aivan jakson lopulla. Maalin teki Antonio Bueno, joka aiemmin pelasi Valladolidissa monta vuotta. Bueno jatkoi kapteeni Trashorrasin pitkän pystypallon volleyllä suoraan takakulmaan – komea maali, joka löytyy ainakin tämän Youtube-linkin takaa.

1-1 oli ottelulle ehkä ihan oikeudenmukainen tulos. Peli oli enimmäkseen kahden häntäpään joukkueen nuhraamista, jossa huippusuoritukset olivat harvassa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että toisella jaksolla Valladolid oli lähempänä voittomaalia. Ottelun loppupuolella joukkueella oli pari-kolmekin ehtaa tekopaikkaa, mukaan lukien yksi tyhjä maali ja yksi läpiajo.

Rayolle tulos oli sittenkin ihan hyvä. Eipä ainakaan Valladolid päässyt lähemmäs, ja kun Getafe hännillä hävisi myös, Rayon tilanne säilymistaistelussa parani. Joukkueella on nyt alla 4 tappiotonta ottelua, joista 3 voittoja.

Fanikatsomossa riitti meininkiä alusta loppuun asti. Ei ihme, että Rayo-koutsi Paco Jémez – entinen toppari ja Espanjan maajoukkuepelaaja – kehui fanit ja tunnelman pelin jälkeen:

"Hienoa kannustusta", sanoi Rayo-valmentaja.

“Hienoa kannustusta”, sanoi Rayo-valmentaja.

Ottelun yleisömäärä oli kaikkiaan noin 18000. Kotiyleisöltä irtosi aika-ajoin kunnon vastusta Rayon katsomonosalle, joten kaiken kaikkiaan pelissä oli ihan mukava tunnelma.

Ja siitä vaan kotimatkalle. Se menikin enimmäkseen mukavasti torkkuessa ja nuokkuessa.

Madridin metrossa vastapäätä istuvat nuoret naiset meikkasivat täyttä päätä kaupungille mennessään. Tuli vähän olo että onko tässä jo vanha kun on ihan loppu ja mielessä pelkästään iltapala ja nukkumaan pääsy…

Sunnuntain alkuiltapäivän ohjelmassa oli Rayon reservien ottelu, mutta siitä lisää huomenna. Nyt vihdoin päiväunille, jottei nukkumatti yllätä kesken El Clásicon.

Mestaruuskamppailussa Atlético voitti Betisin justiinsa vieraissa 2-0. Kaupungin toinen joukkue siis sinnittelee sitkeästi Realin kannassa.

Seuraava Rayon ottelu: keskiviikkona kotona Osasunaa vastaan. Liput ostettu jo, puolisokin lähtee. Ihan voitettavissa oleva ottelu. Sitä seuraava vieraissa Real Madridia vastaan. Siitä on ehkä parempi olla budjetoimatta säilymiskamppailuun yhtään lisäpistettä.

9 bussin karavaanilla mentiin.

9 bussin karavaanilla mentiin.

Tankkaustauko matkan varrella.

Tankkaustauko matkan varrella.

Keskustassa oli meininkiä.

Valladolidin keskustassa oli meininkiä.

Tällä porukalla.

Tällä porukalla…

...ja maskotit hengessä mukana.

…ja maskotit hengessä mukana.

Suosiota myös paikallisilta.

Suosiota myös paikallisilta.

Poliisit valmiudessa, mutta taisi olla helppo iltapäivä.

Poliisit valmiudessa, mutta taisi olla helppo iltapäivä.

Stadionille päästessä ilta oli jo hämärtymässä.

Stadionille päästessä ilta oli jo hämärtymässä.

Estadio José Zorrilla.

Estadio José Zorrilla.

Satunnainen rayista.

Satunnainen rayista.

...ja ylärivi odottelemassa pelin alkua.

…ja ylärivi odottelemassa pelin alkua.

Oma paikkani oli ihan rumpalin vieressä. Siirryin vapaaehtoisesti vähän kauemmas.

Oma paikkani oli ihan rumpalin vieressä. Siirryin vapaaehtoisesti vähän kauemmas.

Meininki oli siksi hyvä, että valmentajakin kehaisi.

Meininki oli siksi hyvä, että valmentajakin kehaisi.

Hienoa Rayo-porukassa: matkassa oli nuoria, vanhoja, perheellisiä...

Hienoa Rayo-porukassa: matkassa oli nuoria, vanhoja, perheellisiä…

...ja meininkiä riitti pelitilanteesta riippumatta.

…ja meininkiä riitti pelitilanteesta riippumatta.

Loppuun kenttämestarin erikoinen: valot pois ennen kuin meidät päästettiin katsomosta ulos.

Loppuun kenttämestarin erikoinen: valot pois ennen kuin meidät päästettiin katsomosta ulos.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: