Vallecasin sympaattista stadionia tulee ikävä.
Kun tulin Madridiin, Rayo Vallecanon tilanne ei näyttänyt hääviltä. Joukkue makasi sarjan häntäpäässä, voitot kiersivät salamapaidat kaukaa ja omiin kolisi kuin puulaakissa konsanaan.
Miten se onkin niin, että altavastaajan asema on aina jotenkin vetoava?
Jos on ollut mahtavaa seurata mestaruustaistelua ja Mestarien liigaa paikan päällä Madridissa, niin hieno on ollut kyyti myös Rayon mukana. Joukkueen nousu alkoi nimittäin ensimmäisestä pelistä, jossa olin paikalla, ja sen jälkeen ei paljon ole (muutamia lipsahduksia lukuunottamatta) taakse katseltu. Kevät on ollut vähän kuin Crystal Palacella Valioliigassa: ensin parani peli, mutteivät tulokset, sitten alkoi tulla tuloksiakin.
Tällä hetkellä Rayo on kuuden pisteen päässä putoamisesta kun sarjaa on pelaamatta sen osalta viisi kierrosta. Viidenneksi viimeinen ottelu on huomenna sunnuntaina pelattava Rayo-Betis.
Ensimmäinen peli. Pipo ja hanskat tarpeen. (Ainakin pukeutumaan tottuneella suomalaisella.)
En ole ihan niin sisällä joukkueen pelaamisessa, että pystyisin kovin syvältä analysoimaan nousun syitä, mutta muutamia on helppo nostaa esiin. Ensinnäkin argokärki Larrivey syttyi kevätauringon lämmössä maalitehtailuun. Nyt maaleja on kasassa 10, muutamaa lukuunottamatta kaikki syntyneet kevätkaudella. Osuvasti nimetty hyökkääjäkollega Antonio Bueno on iskenyt 11 liigamaalia ja on niinikään hyvässä pelivireessä. Päävalmentaja Paco Jémez on saanut joukkueen puhaltamaan katastrofialun jälkeen yhteen hiileen, ja alakerta on tiivistynyt paitsi paremman joukkuepelin myötä, myös maalivahti Rubénin hyvän pelivireen ja kokoonpanon loksahtamisen myötä. Siirtoikkunan viime hetkellä tullut, West Hamissa viimeksi pelannut, romanialaispakki Razvan Rat on esimerkiksi ollut hyvä lisä puolustuslinjaan.
Rat on tällä hetkellä tosin pelikiellossa. Pari viikkoa sitten Rat huitaisi Celta-pelissä (Rayon voitto 3-0) vastustajaa kyynärpäällä naamaan, ajettiin ulos ja sai neljän pelin pelikiellon. Betis-ottelu on neljästä pelistä toinen.
Samalla joukkueen itseluottamus on selvästi kunnossa. Viime viikolla joukkue kairasi Espanyolin vieraana 2-2-tasapelin, tosin hukaten pelissä johtonsa kaksi kertaa. Viimeisistä kymmenestä pelistä voittoja on 5, tasapelejä 2 ja tappioita kolme – ja niistä kaksi Barcelonaa ja Real Madridia vastaan vieraissa.
Sitten on vielä kotiyleisön tuki, joka on tänä keväänä ollut hienoa.
– En voi käskeä ketään pois biitsiltä, mutta pelaamme paremmin kun tupa on täynnä. Täydet katsomot antavat meille paljon energiaa, sanoi Rayo-valmentaja Paco lauantaina.
Perjantaiaamuna lipunmyyntitilanne oli lupaava. Ovelle ei toivottavasti jää liikaa myytävää.
Värin tunnustaminen on helppoa, tai ainakaan tarjonnasta se ei jää kiinni.
Entä vastustaja Betis? Sevillan seurojen vaikeuksista kirjoitin jokin aika sitten enemmän. Joukkue tulee Madridiin kolmen ottelun tappioputkessa (Sevilla, Barcelona, Málaga) ja sarjan viimeisenä, 10 pisteen päässä säilymisviivasta. Voinee jo sanoa, että Sevillan vihreävalkoisten tie vie Rayo-pelin tuloksesta riippumatta Segundaan, mikä on aikamoinen sääli sinänsä. Rayo taas alkaisi voitolla olla varmasti kuivilla, koska häntäpäässä on edessä vielä paljon keskinäisiäkin otteluja.
– Ensimmäinen ja ainoa tavoite on varmistaa säilyminen. Emme halua odottaa yhtään viikkoa lisää. Sen jälkeen voimme vielä ihan hyvin tavoitella paikkaa kymmenen parhaan joukossa, Paco totesi peliä ennakoivassa lehdistötilaisuudessaan.
Että sellaisilla odotuksilla huomenna Vallecasiin. Ensimmäisessä Rayon pelissä piti vetää talvitakki tiukasti kiinni, huivi kaulaan ja pipo päähän. Huomenna taidan pukeutua ensimmäistä kertaa Rayon pelipaitaan, joka on ollut kotikäytössä helmikuusta asti, muttei nähnyt ulkomaailmaa vielä ollenkaan…
Yläkatsomo iltavaloissa.
Mania Fútbol 