Leave a comment

Tuhkasta noussut, osa 1: Gretna FC:n uho ja tuho

Manageri Stuart Rome ja yleismies Father Bob neuvottelussa kentän reunalla. Gretna 2008:n kokoisessa seurassa jokaiselle riittää tekemistä.

Manageri Stuart Rome ja yleismies Father Bob neuvottelussa kentän reunalla. Gretna 2008:n kokoisessa seurassa jokaiselle riittää tekemistä.

Keski-ikäinen, pyylevähkö mies kantaa mainoskylttejä pitkin päätyrajaa varastoa kohti. Jalkapalloseura Gretna 2008:n manageri Stuart Rome valmistelee jo kenttää seuraavaa kotiottelua varten.

— No, olen manageri vielä paperilla. Barry tuolla on varsinainen manageri, viittaa Rome nimelliseen kakkosmanageriinsa Barry Grahamiin — joka on paraikaa kentällä leikkaamassa ruohoa.

Gretna 2008:n toimintaan ei tosiaankaan lähdetä mukaan statuksen tai etujen takia.

Aurinko paistaa, kevätilma on lempeä. Lämpömittari Skotlannin eteläisimmällä reunalla näyttää kymmentä astetta, ja ilmassa tuoksuu vastaleikatun ruohon tuoksu. Ei muovin, ei minkään muun — hieman kostean maan, vastaleikatun nurmen tuoksu.

Täällä kirjoitettiin kymmenen vuotta sitten jalkapallotarinaa, jota kovempi juttu on Skotlannissa vain Glasgow Rangersin alasajo. Juuri tässä paikassa kyläseura Gretna kurkotteli tähtiin, sai niistä kiinni ja paloi sitten poroksi.

Ja syntyi sitten uudelleen.

 

Kuten jokaisella kunnollisella brittistadionilla, Raydale Parkillakin on vip-aitiossa pehmustetut penkit. Tavalliselle yleisölle istumapaikkoja on noin tuhat.

Kuten jokaisella kunnollisella brittistadionilla, Raydale Parkillakin on vip-aitiossa pehmustetut penkit. Tavalliselle yleisölle istumapaikkoja on noin tuhat.

Stuart Rome katselee Raydale Park -stadionin hullunkurista silhuettia, jota hallitsee suurehko päätykatsomo, pieni pääkatsomo kentän pitkällä sivulla ja kahdella muulla sivulla pelkkä aita.

— Olen local lad, born and bred. Pelasin täällä jo 70-luvulla, vastaa Rome, vanha toppari, kun kysyn, mikä hänet veti takaisin Gretnaan.

Rome on Skotlannin viidennellä sarjatasolla pelaavan seuran managerina nimittäin toista kertaa. Ensimmäinen pätkä alkoi vuonna 2008, heti seuran perustamisen jälkeen. Siis heti sen jälkeen kun muutamassa vuodessa Skotlannin Valioliigaan ja Uefa-cupin karsintaan pongahtanut seurakummajainen Gretna FC oli asetettu konkurssiin.

Voin ehkä kuvitella, mitä Romen ja muiden gretnalaisten jalkapalloihmisten mielissä on viime vuosina liikkunut. Vertauskohta löytyy läheltä.

Myllykosken Palloa moitittiin joskus ulkopuolisten puheissa muoviseksi. Edustusjoukkue nousi paperitehtaan tuella Veikkausliigaan, ja paperitehtaan rahoilla se siellä myös pärjäsi. Kun tehdas kaatui, kaatui kohta myös MyPa.

Siihen meni kuitenkin yli 20 vuotta. Sinä aikana voitettiin mestaruus ja kasa muita mitaleita, pelattiin Euroopassa harva se vuosi. Oli Littiä, oli Hyypiää, Huttusta, Manea, Marcoa, muita vähemmän tai kauemman aikaa seurassa pelanneita legendoja. Ennen huippuvuosia niin MyPalla kuin Gretnallakin oli takanaan jo pitkä historia.

Kahdessa vuosikymmenessä MyPa ehti juurtua huipulle. Ehti syntyä perinteitä.

Oma peleissä käymiseni alkoi poikasena, vuonna 1992, kun MyPa pelasi ensimmäistä liigakauttaan. Konkurssiinsa asti MyPa oli huipulla koko sen ajan kun olen itse seurannut jalkapalloa aktiivisesti.

Muistan, missä olin, kun MyPa kaatui: töissä, ja saman tien aiheen parissa. Gretnan nousun muistan myös, kaatumisen hetkeä en.

Gretna ponnisti hieman samanlaiselta pohjalta kuin MyPa, mutta paljon epävarmemmin.

 

Maali hilseilee, mutta paikat ovat kunnossa.

Maali hilseilee, mutta paikat ovat kunnossa.

Vaikka Gretnan kotikenttä on nippanappa Skotlannin puolella, se pelasi vuosikymmenet Pohjois-Englannin alasarjoissa. Se palasi Skotlantiin vasta vuonna 2002 voitettuaan kisan paikasta Skotlannin Jalkapalloliigassa.

Airdrieonians oli ajautunut konkurssiin, ja käynnistettiin täydennysmenettely. Gretna vakuutti liigan siitä, että sillä on parhaat edellytykset pärjätä. Seura oli pyrkinyt liigaan jo kahdesti aiemmin; kolmas kerta sanoi toden.

— Gretna on oppinut aiemmista yrityksistään. Olosuhteisiin on satsattu, ja joukkuekin on pärjännyt kohtalaisesti, muotoili Jalkapalloliigan sihteeri Peter Donald sen jälkeen kun liigaseurat olivat äänestäneet Gretnan mukaan joukkoonsa.

Kun liigastatus oli selvä ja Gretna taas Skotlannin sarjoissa, Brooks Mileson teki siirtonsa. Rakennus- ja vakuutusalalla miljoonansa tehnyt Mileson oli kova jalkapallomies ja tukenut etenkin monien seurojen kannattajajärjestöjä, mutta oma seura puuttui. Yritys ostaa rajan toisella puolella oleva Carlisle ei onnistunut, mutta Gretnan kohdalla kävi paremmin.

Siihen asti alle 3000 asukkaan Gretna oli tunnettu naimakaupunkina. Skotlannin vapaamman avioliittolain vuoksi esimerkiksi alaikäiset parit pääsivät, ja pääsevät osittain vielä nykyäänkin, helpommin naimisiin Skotlannin kuin Englannin puolella.

Nyt alkoi Gretnan nousu myös jalkapallokartalla. Kohta tämän samaisen Raydale Parkin kentällä kirmasi joukko kokeneita, ylemmillä sarjatasoilla rutinoituja ammattilaisia.

Kun seura piti saada huipulle, Milesonin shekkivihko oli auki. Rahaa oli. Sitä ei kulutettu pelkästään edustusjoukkueeseen, vaan Mileson satsasi myös junioritoimintaan ja halusi rakentaa seurasta aidosti tärkeän palan koko gretnalaista yhteisöä.

Kentällä homma toimi. Parin vuoden rakennusvaiheen jälkeen Gretna nousi kolmessa vuodessa Kakkosliigasta Valioliigaan. Viimeisenä nousuvuonna joukkue ylsi Skotlannin cupin finaaliin, ja koska finaalin rankkareilla voittanut Hearts pääsi jo Valioliigasijoituksensa kautta europeleihin, Gretna sai divariseurana paikan seuraavan kauden Uefa-cupiin.

Pelaajat juhlivat, manageri Davie Irons juhli, Brooks Mileson juhli. Unelma oli täyttynyt.

Ja loppu alkanut.

 

Stuart Rome on palannut Gretnaan aina uudelleen.

Stuart Rome on palannut Gretnaan aina uudelleen.

Stuart Rome ei ollut Gretnassa kun nousu tapahtui, mutta seuran miehenä hän seurasi sitä tarkkaan.

— Miten siihen voi suhtautua? Asialla on kaksi puolta, huokaa Rome kevätauringossa paistatellessaan.

— Seura teki valtavan työn päästäkseen Jalkapalloliigaan. Siitä alkanut hulina oli aikamoista.

Rome käyttää sanaa razzmatazz, jonka voi ajatella hulinan sijaan tarkoittavan myös esimerkiksi pöyhistelyä tai perusteetonta kohkaamista.

— Kun kaikki kaatui, se oli musertavaa. Sydäntäsärkevää.

Hiljaisuus.

Gretnan korttitalo kaatui hetkessä. Brooks Mileson, joka omien sanojensa mukaan poltti 100 savuketta päivässä ja söi aivan mitä sattui, sairastui, ja maaliskuussa 2008 rahahanat lyötiin kiinni. Kassakriisi iski heti.

Kun Mileson vuoden lopulla kuoli, kävi ilmi, että rahat olivat mennyttä ja mies kuollessaan miljoonaveloissa.

Gretnan kohdalla tilanteen kruunasi se, että Raydale Park ei täyttänyt liigan olosuhdevaatimuksia 6000 istumapaikasta. Siksi Gretna pelasi “kotipelinsä” 120 kilometrin päässä Motherwellin Fir Parkilla — samalla kentällä, jossa Harri Kampman MyPan jälkeen yritti hetken luoda kansainvälistä uraa 1990-luvulla.

Yleisömäärät olivat alusta alkaen heikkoja, vaikka Gretnan yleisöennätys, 6137, syntyi vielä tammikuussa 2008. Matka Motherwelliin oli liikaa monelle, etenkin kun Gretnan fanipohja oli muutenkin pieni.

 

Valioliigan hohto on kaukainen muisto.

Valioliigan hohto on kaukainen muisto.

Kevään puolella asiaa ei auttanut myöskään se, että talousvaikeuksien alettua Gretna antoi kaikille pelaajilleen luvan etsiä uutta työpaikkaa. Pian kentällä kirmasi lauma junioreita, ja tulokset olivat sen mukaisia.

— Valioliigan alhaisimman yleisömäärän ennätys tehtiin silloin. Olikohan se Dundee Unitedia vastaan, pähkäilee Rome.

Hän muistaa melkein oikein. Dundee Unitedia vastaan tehtiin ennätys, kun Fir Parkin katsomoissa oli 507 katsojaa. Elettiin maaliskuun alkua ja Gretna oli jo tukevasti sarjan jumbona.

Pohja saavutettiin huhtikuussa. Lauantaina 5.4.2008 Gretnan ja Inverness Caledonian Thistlen välisessä ottelussa oli paikalla 431 katsojaa.

— Nämä ihmiset, jotka täällä olivat, he ovat mahtavia. Matka kotipeleihin on aika pitkä. Toivottavasti pelaamme seuraavassa pelissä niin hyvin, että yleisömäärä kasvaa, haaveili senhetkinen Gretna-manageri Mick Wadsworth pelin jälkeen — turhaan.

Lopulta Skotlannin Valioliiga joutui maksamaan Gretnan jäljellä olevien pelaajien palkat, jotta seura pysyi pystyssä edes kauden loppuun.

Lopullinen saldo oli tyrmäävä: 38 ottelua, 13 pistettä. Joukkue oli tosin ansainnut 10 pistettä enemmän, mutta sen verran se menetti sanktiona selvitystilaan ajautumisesta.

Heti kauden päätteeksi seura pudotettiin Valioliigasta Kakkosliigaan, ja vain hetkistä myöhemmin koko seura asetettiin konkurssiin.

Gretna FC:n pelit oli pelattu.

Tuhkasta noussut, osa 2: Vakaalla pohjalla

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: