Leave a comment

Paninipäiväkirjat, osa 1

DSC_3093

Aloitin sen taas. Nimenomaan aloitin. Joitakin teitä ei ole tehty kuljettavaksi loppuun saakka, ei ainakaan kaikkien kohdalla. Sellainen tie on minun ja Panini-tarrojen tie – taas kerran.

Ranskan EM-kisojen kansiossa on paikat yhteensä 680 tarralle. Tekemätön paikka, mutta yrittänyttä ei laiteta. Onhan se niin, että keräily on välillä vähän kuin jalkapallo itse: joskus kunniakas tappio on runollisempi suoritus kuin räkäinen voitto.

Tuntuu, että olen jo liimaillut tarroja liimailemasta päästyäni, mutta Ukraina huutaa yhä tyhjyyttään. Saksa: vain Thomas Müller. Slovenia: ei ketään.

Nyt pitää heti varoittaa. Istun kesäillassa, jossa äänimaisemana on Ylen EM-ilta Areenasta ja ulkoa kantautuvat satunnaiset lirkutukset. On vähän fiilistelyvaaraa.

Se siitä. Kyllä sen varmaan huomaa. Ja nyt aion kertoa omalta osaltani, miksi Panini myös näissä kisoissa.

 
DSC_3094.JPG

From Russia With Love – Oleg Protasov, rakastettuni

Olin pienenä aika kovasti näiden keräilyjuttujen perään. Kun lätkäkorttibuumi pyyhkäisi yli Suomen 1990-luvun puolivälissä, olin juuri kohderyhmässä. Keräily alkoi kuitenkin aiemmin. Hockey-liigat tuli kerättyä jo ensimmäisellä kaudella – silloin kun Jokipojat pelasi liigaa ja koko sarjassa oli vain muutamankymmentä tarraa. (Tykkäsin muuten siitä suklaasta. En ymmärrä miksi sitä niin dissattiin). Suomen vuoden 1991 MM-kotikisojen tarrakansion sain melkein täyteen. Kiekkokortit seurasivat perässä.

Futis jäi siinä rytäkässä jotenkin takavasemmalle, mutta silti juuri jalkapallon puolelta muistot ovat kirkkaimpia ja tärkeimpiä.

Muistan jo pikkupoikana pläränneeni Italian MM-kisoihin tehtyjä keräilykortteja, jotka tulivat purukumipaketin mukana. En muista itse kisoista juuri muuta kuin sen, että päätin kannattaa Uruguayta tai Kamerunia – en edes  muista kumpaa – ja sen, että suosikkijoukkueen pelit oli pakko tapittaa alusta loppuun, koska niin oli päätetty, vaikkei laji sinänsä kiinnostanut oikein pätkän vertaa. Lienee oletettavaa, että nämä kortit ovat siis veljeni keräämiä. Jos en siihen aikaan tajunnut futiksesta mitään, niin varmaan vielä vähemmän futiskorteista.

Silti kun selaan korttipakkaa nyt, nimi ja kuva yhdistyvät heti. Näitä on plärätty, jossain vaiheessa.

Oleg Protasov, Neuvostoliitto. Ristikymppi. Marco Van Vasten, Hollanti. Patakymppi. Ronnie Whelan, Irlanti. Jokeri. Dunga, Brasilia. Herttavitonen. Gheorge Hagi, Romania. Pataysi.

Oikeastaan haistan kortteihin pesiytyneen purukumin tuoksunkin 26 vuoden takaa.

 

DSC_3092.JPG

Postcard from Pasadena

Käsi ylös ne, jotka keräsivät Jenkkilän kisojen aikaan Upper Deckin kortteja. Täältä nousee! Jos joskus olen päässyt lähelle koko sarjan keräämistä, se oli kesällä 1994.

Ehkä se, että muisto näistä korteista on niin vaalittu, liittyy siihen, että USA:n kisat olivat ensimmäiset, jotka pelattiin sen jälkeen kun jalkapallokärpänen puri tosissaan. Ne kisat tuli seurattua. Pystyisin varmaan vieläkin nimeämään enemmän tuon turnauksen jenkkimaajoukkueen pelaajia kuin mistään muista kisoista.

Korttisarjakin oli toki tyylikäs. Kitaransa kanssa poseeraava Alexi Lalas ei unohdu, ei liioin Norjan paidassa seisova, Englannin kanssa kisoista rannalle jäänyt Paul Gazza Gascoigne Postcard from Pasadena -minisarjassa. Eikä Future stars -kortit Luis Enriqueineen ja kumppaneineen. Ja on siellä Michael Goossens, Championship Manager ‘93:n eksoottinen nuori ulkomaalainen, joka oli pakko-ostos, vaikka hänestä ei muistaakseni oikein ikinä sukeutunut minkäänlaista kunnon maalitykkiä.

DSC_3091.JPG

Niin, se eksotiikka.

Internet on ihana. Jos erehtyy epäröimään, onko tarrojen tai korttien keruu sittenkin soveliasta vain vähän nuoremmille, Twitteristä löytyy heti aivan täyspäisiä futisniiloja, jotka huhuilevat, mistä saisi kotikulmilta ostettua Euro2016-tarroja. Ja Old School Paninin kaltaisia tilejä, jotka muistuttavat sekä sarjojen jatkuvuudesta että niiden historiallisesta merkityksestä.

Ei kukaan voi olla tykkäämättä OSP:n viiksitykityksistä, nykyvalmentajien nuoruudenkuvista ja muista männävuosien merkkihetkistä.

Samalla internet syö jotain. Se syö arvoituksellisuutta, tuntemattomuutta, jännittävyyttä. Jokaisen pelaajan Wikipedia-sivu on kännykän sutaisun päässä. Kaukana ovat ne ajat, jolloin piti mielessään melkein itse rakentaa elämäntarina mystiselle Saudi-Arabian A.R. Ibrahimille (ruutukutonen), ja kun kortin takaa piti opetella, minkä tyyppinen lupaava hyökkääjä on Alessandro Melli.

Okei, paljon tästä liittyy tähän elämänvaihejuttuun. Nykyisin sitä vaan tietää enemmän muutenkin, eikä mikään säväytä ihan samalla tavalla kuin pikkupoikana. Ymmärtänette silti, mitä tarkoitan.

 

DSC_3097.JPG

Ivan, tapaamme taas (kerran)

Haluan silti tarrautua taas tähän tuttuun, omanlaiseensa maailmaan, jossa kutakin maata edustaa ennalta määrätty joukko pelaajia, jossa pikkumaiden pikkuseuroissa pelaavat ammattilaisfutarit ovat samalla viivalla Espanjan supertähtien kanssa ja jossa onnistumisen elämys tulee siitä, kun tarrapaketista löytyy suosikkipelaajan kuva. Maailmaan, jossa kiukuttaa, kun liimaa tarran vinoon ja tietää, että se ei siitä enää koskaan oikene.

Haluan tuntea, miten sivua kääntäessä en käännäkään enää vain tyhjää sivua, vaan tunnen painon ja ryhdin, joka syntyy siitä, että toisella puolella on enemmän tarroja kuin tyhjiä paikkoja.

Sanoin, että kaikkia teitä ei tarvitse kulkea loppuun. Tiedän jo, etten tule pääsemään tässä projektissa edes puoliväliin, tuskin kolmasosaankaan. Eipä se haittaa.

Kroatiastakin olen saanut vasta kaksi pelaajaa.

Mutta kun nuo pelaajat ovat kaikista kroatialaisista juuri Ivan Rakitić ja Luka Modrić.

Tunneside on syntynyt. The game is on.

DSC_3100.JPG

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: