Leave a comment

Yorkshiren nummilla, osa 3: Ei enää ihan Yorkshiressä (eli kärpäsenä 52000 harakan joukossa)

dsc_5369

Divarifutista paikallisessa miljöössä.

– Glbxt.

– Mhhhm, joo.

– Glbxt glbxt?

– Hmm. Joo-o? Hmhm. Mm-m.

– Glbxt? So you agree with me or not?

Oli pakko nöyrtyä. Tunnustaa, etten ollut ihan kuunnellut. Tai en ainakaan ihan ymmärtänyt.

Yorkshiren tasolle asti pärjään jo. Huddersfieldin aksenttia ymmärrän, kunhan taustahälyä ei ole liikaa. Siitä ylöspäin ollaan tuurin varassa.

Nyt tuuri oli pettänyt.

Myönsin, etten tiennyt mistä naapuri puhui, vaikka olin jo hänelle vastannut – tai ainakin ollut vastaavinaan.

Oltiin Newcastlen St. James’ Parkilla. Menossa oli Championshipin lauantai-iltapäivän peli Newcastlen ja Derbyn välillä. Sarjakakkonen vastaan seiska.

Vierustoverini otti tilanteen huumorilla. Selvitin, että Suomesta ollaan. Keräilin sympatiapisteet sieltä mistä ne sai. Fiilistelin Kevin Keegania, sen ajan Newcastlea.

Se oli itse asiassa helppoa, siis antaa ymmärtää, että ei tässä ihan mitä tahansa turisteja olla. Sympatiaseuran pelissä tässä vaan. Koska tottahan se on. Symppaan tosin ehkä jo useita kymmeniä seuroja, mutta Newcastle, se on sympatialistani perustajajäseniä.

Kaikki juontaa 90-luvun alkupuolelle ja Kevin Keeganin aikaan eli siihen samaan aikaan jolloin Valioliiga pyöri Ylellä ja itse aloin ylipäänsä seurata futista aktiivisemmin.

Keeganin joukkueissa oli paljon, mistä tykätä. Oli Peter Beardsley, Andy Cole, Pavel Srnicek, Philippe Albert, Keith Gillespie…

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Roppakaupalla maaleja. Melkein voitettuja mestaruuksia.

Oi niitä aikoja. Oi oi.

dscf2693

Huddersfieldin aamu. Taustalla Castle Hill, jossa on tiettävästi ollut asutusta jo huimat 4000 vuotta.

DSC_5358.JPG

Asemalta matkaan.

Lauantaipäivä oli ihana kuin Keira Knightley ensimmäisessä Pirates of the Caribbeanissa. Kuin kitarasoundi Kate Bushin Wuthering Heightsin lopussa. Kuin se hetki, kun kumppani katsoo pehmeästi suoraan silmiin ja tiedät, että tässä nyt ollaan.

Se oli ihana kuin Newcastlen hyökkäyspeli Keeganin aikaan.

Päivä valkeni aurinkoisena Huddersfieldissä ja jatkui samanlaisena läpi pohjoisen Yorkshiren junamatkalla kohti Koillis-Englantia.

Ensimmäiset mustavalkoraitakaulahuiviset hyppäsivät mukaan Huddersfieldistä. Junamatka kestää vajaat pari tuntia. Näinkö he viettävät joka toisen lauantain, mietin. Toisaalta: mitäpä sitä ei tekisi oman joukkueensa eteen.

Suunnitelma oli selvä. Olisin Newcastlessa puolenpäivän jälkeen. Sitten oli määrä lyöttäytyä parin muun suomalaisen, Taten ja Mikon, peesiin. Newcastlen miehiä molemmat. Taten tunsin vanhastaan; Englannin Liigan kannattajien luottojäsenen kanssa osuttiin samoihin piireihin jo vuonna 1 ja 2, kun oltiin Lontoossa samaan aikaan ja matkattiin kimpassa Southendin peliä katsomaan.

Paikallisoppaat oli siis buukattu. Toiveeni olivat maltilliset. Vähän Newcastle Brown Alea aidossa ympäristössä ja sen verran ajoissa kentälle, että ehtisin hakea fanikaupasta kaulahuivin kokoelmaani.

Tässä kohtaa voi mainita, että pelissä vieressäni istunut, paikallista kieltä puhunut kaveri ei ollut omistaja Mike Ashleyn fani. Ei todellakaan. En tosin ole ihan varma, onko kukaan.

– Ahne. Tahtoo vain maksimoida oman voittonsa. Ei välitä seurasta, hän tyrmäsi.

Tämä liittyy aiheeseen, sillä Ashley on Sports Direct -ketjun omistaja. Ilmankos fanikaupassakin oli niin tutut vibat hinta- ja alennuslappuja myöten. Oli kuin olisi astunut Sports Directiin – ja vaikka periaatteessa tykkään ketjusta, tässä yhteydessä se ei ollut ollenkaan hyvä juttu.

Liitän Sports Directin tarjouksiin, halpuuteen, bargain-löytöihin tusinatavaran keskeltä. Ne eivät ole mielikuvia, joita haluaa kokea symppaamansa seuran fanikaupassa.

Kaulahuivin ostaminen riitti.

suomalaiset

Suomalaisdelegaatio Englannin pohjolassa. Tate vasemmalla, Mikko oikealla, allekirjoittanut keskellä. Kuva: Tate.

DSCF2694.JPG

At the St. James’.

DSC_5366.JPG

Pelipäivän eväät.

Muistelin Keeganin ajan Newcastlea hiljattain vähän työnkin puolesta. Kolumnin, jossa käsitellään Newcastlen ja MyPan harjoitusottelua vuonna 1994, voi lukea täältä. Se oli hieno peli se.

Toinen kosketukseni Newcastleen tuli vuonna 2008. Olin taas kerran Englannissa, ja ohjelmassa oli Everton-Newcastle. Everton johti jo 2-0, mutta Newcastle kiri tasoihin Steven Taylorin ja Damien Duffin maaleilla. Michael Owenkin pelasi.

Siitä iltapäivästä jäi hyvä fiilis sekä Evertonin että Newcastlen puolesta.

En siis valehdellut kun sanoin nyt vierustoverilleni, että Newcastle ei ole minulle vain seura muiden joukossa. Eikä St. James’ Park vain stadion muiden joukossa, ehei. Tuo stadion oli ollut käytävien listalla ties kuinka pitkään. On oikeastaan vähän ihme, että meni näinkin pitkään ennen kuin oikeasti eksyin Tynesidelle asti.

Unohdin kysyä vierustoverini nimeä, joten nimetään hänet vaikka Daveksi.

Dave, ehkä viisikymppinen paikallinen Magpie, oli mukava kuin mikä. Kun peli haki välillä uomiaan ja uhkasi mennä keskikentän pallotteluksi, juteltiin siinä sitten aikamme kuluksi niitä näitä.

Kun fiilistelin Keeganin Newcastlea, puhuin Daven kanssa samaa kieltä.

– Voi pojat. Se oli paras Newcastle, jonka olen ikinä nähnyt. Joukkue pelasi niin hienoa futista. Peliin tullessa ei mietitty, tuleeko maaleja, vaan kuinka monta niitä tulee, Dave muisteli.

Niistä muisteloista oli vähän matkaa tähän päivään.

Katselin, miten joku paikallinen viipotti katsomossa lyhythihaisessa fanipaidassa.

Vedin pipoa syvemmälle. Kiristin kaulusta. Villapaita on ystävä, mietin.

Nyt ei pelattu Valioliigan mestaruudesta vaan ylipäätään pääsystä koko sarjaan. Sen suhteen näytti toki hyvältä. Newcastle oli sarjassa kakkosena, ja voitolla Rafael Benitezin ryhmä nousisi taas kärkeen (kuten sitten kävikin).

Siihen nähden kentällä näkyi yllättävän vähän. Olihan joukkueessa toki taitavia pelaajia, Jonjo Shelvey etunenässä. Shelvey oli sen verran yleisön suosikki, että takanani istunut kaveri kannusti Jonjoa riippumatta siitä, oliko hän mukana pelissä vai ei.

– Pass, Jonjo! Come on Jonjo! Jonjo, shoot!

Ei haitannut, että Jonjo oli ihan eri puolella kenttää kuin pallo tai pelin painopiste. Kannustus on kannustusta.

No, suuri osa Newcastlen tilanteista syntyi juuri Shelveyn kautta. Kaverin syöttövalikoimaa ja -tarkkuutta on pakko ihailla.

– Joo, on se suosikki, mutta toisaalta ei kuitenkaan. Jonjolla kun on taipumus potkia vastustajia juuri silloin kuin ei tarvitsisi, puntaroi Dave.

– Aina välillä joku pääsee ihon alle. Fiksumpi pelaaja ei antaisi sen tapahtua.

DSC_5372.JPG

Ottelun ainokaista juhlimassa.

Tässä pelissä niin ei tapahtunut. Shelvey piti hermonsa, jakeli hyviä syöttöjä joukkueessa, jolta muuten tuntui turhan usein puuttuvan idea, identiteetti tai selkeä suunnitelma. Voi olla, että oikeasti ne eivät puuttuneet. En minä ole mikään jalkapalloanalytiikan ammattilainen. Rafa Benitez jos kuka osaisi kai iskostaa peli-idean pelaajiensa takaraivoihin. Ja olihan kentällä myös erittäin hyvä vastustaja. Derbynkin tavoitteena on pelata ensi vuonna Valioliigaa. Ja tämän vuoden Championship on oikeasti niin kova sarja, ettei sen kärjessä olla sattumalta tai tuurilla, ei enää tässä vaiheessa.

Oli niin tai näin, ei sillä väliä. Newcastle voitti Matt Richien ensimmäisen puoliajan maalilla. Toisella puolikkaalla molemmilla joukkueilla oli pari maalipaikkaa, ja viimeisen vartin aikana Derby oli tosissaan tulla tasoihin. Joukkueella oli kolme-neljä oikeasti hyvää paikkaa, ja viime hetkillä Newcastle-puolustus siivosi pallon jo maaliviivalta.

Kolme vihellystä, 1-0 ja Newcastle taas kärkeen – kiitos Huddersfieldin, kun menivät voittamaan Brightonin torstaina.

Aika usein futisreissuilla käy niin, että itse peli ei ole se sykähdyttävin asia koko pelireissussa. Niin oli nytkin.

Sykähdyttävää oli St. James’ Park. Sen kertakaikkinen massiivisuus. Sen virkistävän poliittisesti epäkorrekti epäsuhtaisuus, kun kaksi katsomoista on tuplasti korkeampia kuin kaksi muuta. Sen sijainti aivan kaupungin keskustassa.

Ja se, että peli oli, hemmetti vieköön, loppuunmyyty. Championshipissä, stadionilla, joka vetää 52000 katsojaa.

Miettikää nyt! 52 000 katsojaa divaripelissä!

Aika hurja jalkapallokaupunki.

Kunnia myös Derbyn faneille. Vierasosio oli täynnä ja osallistui tunnelman luomiseen. Harmi, että vierasfanien paikka oli valtavan päätykatsomon piippuhyllyllä. Puolet äänestä varmaankin hukkui matkalle.

DSC_5365.JPG

Wall of Fame The Strawberry-pubissa.

Halusin Newcastleen, koska en ollut koskaan siellä käynyt. Aika oli nyt oikea: Huddersfieldin viikonlopun peli oli sunnuntaina, kun ohjelmassa oli derbyistä derbyin eli ottelu Leedsiä vastaan. Lauantaille olisi ollut tarjolla monta muutakin matsia.

Newcastle oli pyhiinvaellusmatka myös ulkojalkapalloilullisista syistä, onhan kyseessä Mark Knopflerin kotikaupunki. Ja Knopfler, jos kuka, kuuluu kaikkien aikojen suosikkimuusikoihini.

Ei tullut Knopfler vastaan, mutta miehen säveltämä Local Hero -elokuvan tunnusbiisi soi sekä keskustapubin pre-match-meiningeissä että stadionilla joukkueiden tullessa kentälle.

Kylmiä väreitä.

Kylmiä väreitä siellä, kylmiä väreitä täällä.

Täysi tupa. Kotivoitto.

Alan Shearerin haamu. Bobby Robson.

Newcastle oli hyvä.

dsc_5391

Sir Bobby vahdissa.

Junamatka takaisin Huddersfieldiin tuntui loputtomalta. Väsytti, oli nälkä, puudutti ja nuudutti. Mitä pidemmälle matka eteni, sitä enemmän juna muuttui lauantai-illan bilejunaksi, jossa juhlimaan menossa olevat tai sieltä pois tulevat pitivät tunnelmaa yllä, kukin tavallaan.

Kun pääsin Huddersfieldiin ja sain ruokaa, olin tyytyväinen. Mitä sitä muuta tarvitsee.

Könysin hotellille, vaikka ilta oli nuori. Vedin peiton korviin ja suljin silmät.

Päivä oli ollut suksee, mutta tämä reissu kulki vasta kohti huipennustaan, niin toivoin. Huomenna olisi suuri päivä. Oman joukkueen pelipäivä.

Derbypäivä, juhlapäivä.

Päivä, jolloin Huddersfieldin kupla ei vieläkään puhkeaisi?

dsc_5381

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: