Leave a comment

Yorkshiren nummilla, osa 4: Kun kaikki on jo sanottu eli Huddersfield kuten ei koskaan aiemmin

DSC_5423.JPG

Täydet katsomot paikallispelissä.

Tähän on tultu.

Kun reissu pitenee, raportit lyhenevät. Ehkä se on kaikkien kannalta hyvä. Kisaväsymys uhkaa vähintään kirjoittajaa, kenties myös lukijoita.

Tähän asti matka on ollut täynnä (lähes) pelkkää fiilistelyä, niin myös viimeinen futispäivä. Se tarjoaa voiton paikallispelissä Leedsistä, täpötäydellä John Smith’sillä, kulttitoppari Michael Hefelen 90. minuutin voittomaalilla. Ison, ison voiton paitsi paikallisittain, myös sarjataulukon kannalta. Voiton, jolla Huddersfield nousee Leedsin ohi ja vankistaa paikkaansa karsintasijoilla.

Vielä vähän aikaa sitten Brighton ja Newcastle olivat niin kaukana karussa, että koko nousukuvio tuntui ratkenneelta. Eipä tunnu enää. Yht’äkkiä suoratkin nousupaikat ovat alkaneet tuntua saavutettavilta.

Sarjatilanne tämän viikon jälkeen: Newcastle 62p, Brighton 61, Reading 56, Huddersfield 55, Leeds 54, Sheffield W 49. Aika kutkuttavaa.

Unelma sarjanoususta ja Valioliigasta elää vahvemmin ja vahvemmin joka pelin jälkeen.

DSC_5426.JPG

Kachunga tuulettaa.

Sunnuntaina, matkan varsinaisena päätöspäivänä, päivärytmi on ollut outo, kun heti aamupalan jälkeen on ollut aika suunnata stadionille. Kickoff on kello 12, tv-syistä, mutta myös poliisin määräyksestä. Paikallispeliin ei haluta häiriöitä. Ja kun porukalla ei ole aikaa ryypätä, häiriöiden mahdollisuus pienenee.

Kulmat ovat minulle tutut, mutta tunnelma on eri kuin ennen. Sunnuntaihin vasta heräilevän Huddersfieldin kaduilla on autiota. Keskustassa näkyy tukkukaupalla poliiseja, satunnainen peliin menijä siellä täällä, ei paljon muita.

Stadionilla meininki tietysti nousee. Virallinen yleisömäärä on noin 22 400.

Fanikauppareissu tulee halvaksi. Katalogista löytyy kaikenlaista tyylikästä Puman urheilukamaa, mutta myös ei-oota: M-koko on loppu lähes kaikesta. Ei-bränditavara taas on Huddsin tarjonnassa turhan usein sen verran heikkolaatuista, että mitä tahansa ei viitsi ostaa pelkän ostamisen vuoksi.

Leeds on vastustajana ihan eri maata kuin Brighton torstaina. Itse asiassa: jos tällä reissulla nähtyjä kärkijoukkueita rankkaa, niin kotiinpäin vetäen tai vetämättä Huddersfield on tietysti kovin, mutta Leeds vahva kakkonen. Sitten Newcastle, sitten Brighton. Kaikki tietysti vain yhden pelin perusteella arvioituina.

Leedsin pelissä on aivan eri intensiteetti kuin Brightonilla. Siinä missä torstaina näytti kaksinkamppailujen voittaminen välillä jopa helpolta, nyt saa vääntää tosissaan. Puolustuksessa ei ole yhtään ylimääräistä tilaa Aaron Mooyn, Rajiv van La Parran, Elias Kachungan tai debyyttinsä avauksessa tekevän Collin Quanerin häärätä.

Tulosta tulee silti.

Avaukseen palannut keskikenttä/laituri Kasey Palmer loukkaantuu vähän ennen kuin puoli tuntia on täynnä. Tilalle tullut Izzy Brown (Palmerin tavoin lainassa Chelseasta) iskee muutamaa minuuttia myöhemmin 1-0:aan Tommy Smithin, tuon Championshipin Toni Huttusen, syötöstä.

35. minuutilla tilanne on 1-1. Leedsin tasoitus on Chris Woodin kauden 18. liigamaali.

– Linda katsoo peliä tv:stä. Sanoo, että siinä oli kolme miestä paitsiossa, puhisee joku takanani.

Tauolla uusinta kertoo, että tilanteessa ei ole paitsiota – hemmetin kova mutta oikea tulkinta avustavalta, tämän pelin arvoinen ratkaisu.

DSC_5421.JPG

Kotifanit (vasemmalla), vierasfanit ja naparetkelle varustautunut Skyn kameramies.

Toinen jakso. Peli jotenkin vähän väljähtyy, kuten usein käy. Välillä näyttää siltä, että 1-1:tä jyyrätään loppuun asti, välillä Leeds hätyyttelee niin, että voi huolestua tasuristakin. Sitten tapahtuu se kuuluisa jokin, ja viimeiset 20 minuuttia väännetään, runtataan ja taistellaan kuten kunnon derbyssä kuuluukin. Loppuvihellystä odotellessa iskee Hefele. Päävalmentaja David Wagner ryntää päätyrajalle juhlimaan pelaajiensa kanssa. Wagnerin palatessa tekniselle alueelle Leedsin Garry Monk taklaa Wagnerin, tai Wagner taklaa Monkin, tai molemmat taklaavat toisensa, miten vaan. Syntyy kunnon kalabaliikki ja torikokous, jossa ovat sekaisin pelaajat, valmentajat, taustat ja ties ketkä.

Monk ja Wagner ajetaan katsomoon.

Lisäajan Hudds sinnittelee. Helpottava vihellys tulee: ottelu päättyy.

Riemulla ei katsomossa ole todellakaan rajoja.

On our way, we’re on our way, to the Premier league, we’re on our way!

(Hieman toisenlainen, sarjakuvamuotoinen raportti löytyy vuosikaudet omalla tyylillään vetäneestä HTFC-Worldistä. Suosittelen, jopa Leeds-faneille.)

Suuntaan kohti keskustaa. Pistäydyn pubiin odottamaan, että enimmät leedsläiset saadaan saateltua asemalle ja kotimatkalle. Pubissa kuitenkin laulu raikaa ja tunnelma on niin katossa, että päätän jäädä syömään. Jossainhan sitä pitää kuitenkin syödä.

– Ei järjestyshäiriöitä, raportoin Wetherspoonsin wifin avulla Suomeen Leedsiä kannattavalle kollegalle.

Puhun liian aikaisin. Kun astun pubista ulos, alkaa huutelu viimeisten asemalle ohjattavien vierasfanien ja liikaa mökäöljyä ottaneiden paikallisten välillä. Haastamista, möykkää, juoksuaskelia. Olen menossa hotellille hakemaan matkatavaroita, mutta päätän kiertää pari ylimääräistä korttelia. Talojen välistä kaikuu välillä laulu, välillä uho. Välillä poliisiauton sireeni.

Kun asema tulee näkyviin seuraavan kulman takaa, kaikki toiminta on jo ohi – jos varsinaista toimintaa olikaan. En tiedä, enkä välitäkään tietää. Not my kind of thing.

Haen tavarat ja jatkan matkaa.

DSC_5447.JPG

Aamuaurinko Manchesterin juna-asemalla. Kohti lentokenttää.

DSC_5449.JPG

Auringonnousussa kimmeltävä Etihad.

Manchesterin-juna on niin täynnä, että istumapaikasta ei ole toivoakaan. Matka on onneksi lyhyt. Kevyt koti-ikävä alkaa hiipiä puseroon, mutta kotimatkallahan tässä jo ollaankin.

Piccadillyn asemalla ehkä joka kolmannella vastaantulijalla on päällä Cityn värejä, onhan tänään ollut kotimatsi myös Etihadilla, jonka iltapäivän auringon kultaama ulkokuori näkyi komeasti junaan asti. Jesus pelasti, City voitti. Pep Guardiolan joukkue sinnittelee yhä.

Manchester on eri kuin Huddersfield. Tuntuu kuin olisi saapunut lintukodosta todelliseen maailmaan tai maalta kaupunkiin. Elämän kaltoin kohtelemia tulee keskustassa vastaan joka korttelinvälillä.

 

Hotellille saapuessa vastaanottovirkailija opastaa jotakuta puhelimessa: lähetä tiedot meille faksilla, niin saadaan ne päivitettyä. Kylpyhuoneessa on sentään vain yksi hana, josta saa sekä kuumaa että kylmää vettä yhtä kahvaa kääntämällä. Huone on siisti.

Iltasuunnitelmat olen jättänyt tarkoituksella tekemättä. On aikaa rauhoittua ja reflektoida. Ehkäpä mietiskellä kuumassa kylvyssä kaikkea sitä, mitä on tullut koettua.

Se on aika paljon se.

Takana on uskomattomat neljä päivää. Voi olla, että tällaista Huddersfieldin-reissua ei tule enää koskaan. Mikä voisikaan olla enää parempaa?

David Wagner’s barmy army.

Sille kannattaa jo skoolata.

We are the Town, oh yes we are the Town!

DSC_5451.JPG

Metro-lehden ihastuspalsta. Yksi Englannin-reissujen suosikkejani. Romantiikka elää.

Jälkisanoja.

P.S. Leeds-pelin kooste:

P.P.S. Menossa on myös rugbyn 6 Nations -turnaus. Lauantain Englanti-Ranska-peliä ennakoitiin lehdessä: “Apuvalmentaja pitää historiasta. Ranskan ja Englannin välillä on ollut 20 sotaa. Tämä on 21:s”. Vaikka miten miettisin väsyneempää tapaa ennakoida urheilutapahtumaa, niin en keksi. Jos turnausavaus kiinnosti periaatteen tasolla tätä ennen, niin ei kiinnosta enää. Luojan kiitos, että Suomessa on tajuttu jo jättää talvisodan henget MM-lätkän markkinoinnista pois.

P.P.S. North Stand Loyal –porukan tunnelmat viikon otteluista voi lukea täältä.

P.P.P.S. Miksikö Hefele on kulttipelaaja? Siksi, että mies on ottanut Huddersfieldin omakseen. Kun katselee “Kirahvin” ilmeitä ja olemusta maalin ja voiton jälkeen, niistä paistaa viaton riemu, ilo ja onni. He’s one of our own. Ei kulttistatusta toki haittaa sekään, että jo pre-seasonilla Hefele photobombasi seuran virallisia videohaastatteluja hiippailemalla taustalla valkoisessa aamutakissaan ja temppuili muutenkin vähän siellä sun täällä. Näitä kavereita tarvitaan.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: