Leave a comment

Matka appelsiinien maahan, osa 4/4: Lontoon kautta kotiin

K1

Loftus Road iltavalaistuksessa.

 

Reissussa oli vielä mutka.

Kun aloin aikanaan tutkia, miten Valenciasta tullaan kotiin, kävi ilmi, että esimerkiksi Lontoon kautta. Itse asiassa paljon kätevämmin Lontoon kuin Madridin kautta.

Kuinka ollakaan, Championshipissä osui tiistaikierros juuri Valencia-viikonlopun perään, eikä siinä vielä kaikki. Queens Park Rangersillä oli kotipeli.

Olin käynyt Loftus Roadilla kerran aikaisemmin, joukkueen pelatessa Valioliigaa, enkä pannut ollenkaan pahakseni ajatusta sinne paluusta. Stadion on toki vanha ja pieni, mutta myös osa omaa elinpiiriään ihan samalla tavalla kuin vaikka Mestalla ja Ciutat de Valencia. Sadan vuoden ajan asutuksen keskellä, maailman muuttuessa, yhteisönsä sosiaalisena keskipisteenä ollut, sukupolvia niin Suomessa kuin Englannissakin yhdistävä.

Tokihan sellaisilla kentillä kannattaa käydä uudestaankin.

K2

Pelinäkymä päätykatsomosta.

 

Pakkasin kamat, hyvästelin Mestallan ja marssin metrolle. Siirtymät olivat äärimmäisen sujuvia: Metrolla lentokentälle 15 minuuttia, nopeat turvatarkastukset suhteellisen kompaktilla kentällä, portille odottelemaan Easyjetin lentoa Lutoniin.

Sivumennen sanoen: Lutonissakin pitäisi joskus käydä. Vaikka Markus Heikkisen aikoihin ja silloisen 1. divarin tasoon on matkaa, perinteikäs seura tekee taas uutta nousua. Joukkue majailee Kakkosliigan kärkipaikoilla ja on vahva ehdokas nousemaan suoraan Ykkösliigaan. Siinä on jo pari askelta ylöspäin siitä ainokaisesta kerrasta, kun näin Lutonin pelaavan — Konferenssin vierasottelussa Ebbsfleet Unitedia vastaan.

Ajoin junalla Lutonista Lontooseen, söin pubilounaan Fullersin pubissa King’s Crossilla ja jatkoin kohti etelää.

K3

Seurue: Jouni, Chris, allekirjoittanut.

 

Altavastaajan asema.

Siinä oli QPR kiteytettynä yhteen lauseen puolikkaaseen. Hammersmithin The Swan -pubi täyttyi afterworkeille tulijoista hiljalleen, ja mietimme jalkapalloseurojen olemusta paikallisen QPR-oppaani Chrisin kanssa.

Muistelimme lämmöllä aikaa, jolloin Sampsa Timoska pelasi perinneseurassa, Chris QPR:n ja minä MyPan näkökulmasta.

Chrisin ja QPR:n suhde on kuin niin monen englantilaisen suhde omaan seuraansa: peritty.

— Ensimmäinen peli oli 6-vuotiaana, maaliskuussa 1996. QPR—Southampton 3—0. Siitä se lähti. Olen kasvanut aikuiseksi QPR:ää seuraten. Muistan, kun sain ensimmäisen kerran palkkaa työstä ja päätin käyttää sen peleissä käymiseen.

Näinhän se on monella, vaikkakin nykybrittifutiksessa kesätyötienesteillä ei enää montaa huipputason matsia käydä katsomassa. Tai edes vähän pienempiä. Englanti on jalkapallon ystävälle kallis, Valioliigan ulkopuolellakin. Esimerkiksi lippu QPR:n peliin maksoi aikalailla saman verran kuin vastaava paikka Valenciassa.

K4

Toisen puoliajan takaa-ajoa.

 

Toinen paikallisisäntäni Jouni, Lontoossa asuva vanha koulukaverini, liittyi seuraan ja otimme suunnan kohti Shepherd’s Bushia ja Loftus Roadin stadionia.

Kotijoukkueelle peli ei ollut erityisen tärkeä. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että QPR majailee Championshipin keskikastissa sarjan loppuun asti, ilman toivoa noususta tai pelkoa putoamisesta.

Derbyllä sen sijaan panosta riitti. Joka vuosi ankarasti panostava, sitten pettyvä, manageria vaihtava ja uudelleen panostava joukkue jahtasi taas Valioliiganousua. Vierasjoukkue oli pelissä myös selvä suosikki.

Loftus Road oli iltavaloissa komea ilmestys, pitää sekin sanoa. Klassinen, perinteinen, neljän laatikkomaisen katsomon stadion, niin kompakti, että jalkatila päätykatsomossa oli ahtain, johon olen missään törmännyt. Toisaalta niin tiivis, että päädyn yläkerroksessa istuessa tuntui kuin olisi istunut suoraan maalin yläpuolella. Pelin seuraamiseen paikka oli mitä mainioin.

Ja maalivahdin seuraamiseen. QPR:n ykkösvahtina pelaa Huddersfield-kasvatti Alex Smithies, joka siirtyi Lontooseen pari vuotta sitten parilla miljoonalla punnalla.

Smithies, nyt 28v, oli aikanaan juniorilupaus ja kolusi Englannin juniorimaajoukkueita ikäluokka kerrallaan. Hän debytoi edustusjoukkueessa 17-vuotiaana ja nousi ykkösmaalivahdiksi 19-vuotiaana. Huddersfieldin pelatessa Ykkösliigaa Smithies oli ykkösveskarina monta vuotta ja torjui muun muassa voitokkaassa nousukarsintafinaalissa, jossa Hudds nousi rankkarikisan jälkeen Championshipiin.

Aivan huipulle asti Smithiesin kehitys ei ole vienyt, ainakaan vielä. QPR:ssä hänet valittiin kuitenkin kertaalleen jo vuoden pelaajaksi, joten olisi ura kai huonomminkin voinut mennä.

 

Pelissä Smithies ohitettiin kerran. Derby, joka oli ollut yllättävän vaisu ollakseen kärkijoukkue, meni johtoon 38. minuutilla Andreas Weimannin maalilla. Maalin todellinen sankari oli Chelsea-laina Kasey Palmer, joka riplasi erinomaisella pallotatsillaan ohi useamman QPR-pelaajan ja syötti sitten Weimannin maalintekoon.

QPR ei antautunut. Toinen jakso oli selvästi kotijoukkueen hallussa, ja palkinto tuli viimein 87. minuutilla. Luke Freeman keskitti, Australian maajoukkuemies Massimo Luongo puski, ja tilanne oli 1—1. Tasoitus oli enemmän kuin ansaittu.

Näihin lukemiin ottelu päättyi. 11 488 katsojaa, poislukien iso vierasyleisö, poistui stadionilta suhteellisen tyytyväisenä. Derbylle kyseessä oli jo kuudes peräkkäinen ottelu ilman voittoa. QPR aloitti pelistä uuden nousun, jota seurasi kaksi suoraa voittoa, mukaanlukien kova vierasvoitto Aston Villasta.

— Teemme hölmöjä virheitä, manasi Derby-manageri Gary Rowett pelin jälkeen.

Mitäpä siihen lisäämään. Derby näytti juuri sellaiselta joukkueelta, jolla ei nyt kulje, vaikka periaatteessa pitäisi.

K6

Loftus Roadin käytävillä on tilaa kuin Helsingin Olympiastadionilla konsanaan.

 

Jälkikirjoitus:

QPR:n lähihistoriaan mahtuu kaikenlaista. Kuten muistetaan, formulapomot Flavio Briatore ja Bernie Ecclestone ottivat seuran haltuunsa vuonna 2007. Tavoite oli nostaa seura huipulle. Seurasi aikamoinen sirkus, joka kieltämättä johti lopulta Valioliiganousuun. Neil Warnock tarvittiin tämänkin nousun takuumieheksi.

Tuosta ajasta on tehty erinomainen dokumentti, the Four Year Plan. En tiedä, onko se miten hyvin nähtävissä suoratoistopalveluissa. Jos dokkari osuu kohdalle, suosittelen ehdottomasti sen katsomista. Elokuva avaa loistavalla tavalla seurajohtamisen järjettömyyttä tuon ajan QPR:ssä, brittifutiksen taloudellisia raameja ja ylipäätään elämää Championshipissä.

Dokumentin traileri löytyy Youtubesta:

https://www.youtube.com/watch?v=ZV4ONgXz-Zs

K7

Keskiviikkona joenrantakäppäilyn kautta kotiin. Aikamoinen reissu, mutta tulipa tehtyä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: