Leave a comment

Haamuja ja haaveita Hillsborough’lla

IMG_20180330_140740

Tämän artikkelin piti käsitellä teemaa “Missä menet, Sheffield Wednesday”. Kävi niin, että unohdin sopia juttutuokiot paikallisten kanssa etukäteen. Kiire on aina hyvä tekosyy. Ruosteessa oleva vieraille ihmisille puhumisen taito vesitti loput.

Siispä edessänne on perinteisempi matkakertomus Championshipin ottelusta Sheffield Wednesdayn ja Preston North Endin välillä. Paitsi ei tässä niinkään itse matsista puhuta.

DSCF0269

Ratikkapysäkiltä stadionille.

Kun olit pieni niin sun mummos sanoi / linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa / seuraavaa.

Otan pari ripeää askelta ehtiäkseni Hillsborough’n suuntaan menevään raitiovaunuun. Se ei tosin oikeastaan ole raitiovaunu, tram. Se on supertram. Kukaan ei tiedä, mikä ratikasta tekee superin. On siinä ainakin linjan päässä pari haaraa kuten Helsingin metrossa konsanaan.

Minä en unohda sinua koskaan / vaikka en muistaisi omaa nimeäni.

Kaikki on hieman sumuista. Tällä kertaa syynä ei ole sää eikä real ale vaan 3,5 tunnin yöunet ennen matkaan lähtöä. Se ei estä tunnelmoimasta.

Vaunu ohittaa yliopiston pysäkin ja jatkaa jyrkkään alamäkeen kohti Kelham Islandia.

University of Sheffield on minun kouluni ja Sheffield itsessään toinen, kolmas tai neljäs kotikaupunkini. On vaihtarikevät 2005, monet futisvierailut sitä ennen ja sen jälkeen, koko Yorkshire. Olen palannut vanhoille metsästysmaille, ja se aiheuttaa kylmästä ja sateen uhkaamasta säästä huolimatta fiilistelyvaaraa.

DSCF0289

Ihmiset vaeltavat ohitseni / ja kaikki ne on jostain tv-sarjasta / kuulokkeet päässään.

Ihmettelen, miten kaikki lipuu ohi / tulee juhannus ja joulu.

Muistan, miten vaihtariksi tullessa olin päättänyt sympata vähän enemmän Sheffield Unitedia. En muista perustetta. Ehkä MyPan punavalkoiset värit vaikuttivat. Kävi kuitenkin niin, että Unitedin peleissä kävin muutaman kerran, mutta Wednesdayn matseissa lähes säännöllisesti. Käytännössä aina kun ne eivät menneet Huddersfieldin kanssa päällekkäin.

Joukkue pelasi silloin Ykkösliigaa kuten Huddersfieldkin. Katsojakeskiarvo oli 20000:n tuntumassa. Tunnelma oli aina hyvä.

Siksi en pahastu siitä, että pääsiäisreissun ohjelmaan osuu ensimmäisenä Wednesdayn kotiottelu.

Matka etenee, raitiovaunu täyttyy hiljalleen sinivalkoraitahuiveihin ja -paitoihin pukeutuneista paikallisista.

Ja silloin ei / ei sanota elämälle ei / annetaan sen virrata lävitsemme niin kuin vesi Imatrankoskessa kuohuaa.

Olen taas täällä, ja “tässä” on taas totta. Futismatkailijan elämäntavassa on monta hyvää puolta.

DSCF0286

Leppings Lane. Tuossa tragedia tapahtui.

Ja ulkona / kesäyö / satoi kasvoille kyyneleitä.

Astun ulos ratikasta ja asia kirkastuu: täällä se tapahtui.

Hillsborough on yksi Englannin suurista, hienoista ja legendaarisista stadioneista. Sheffield Wednesdayn urotekojen tapahtumapaikka, Chris Waddlen, Des Walkerin ja Roland Nilssonin kotikenttä, monien FA Cupin välierien pelipaikka. Niistä yksikään ei ole vaikuttanut englantilaiseen jalkapalloiluun kuten vuoden 1989 välierä.

Raitiovaunupysäkin nimi on Leppings Lane, kadunnimen mukaan. Sen niminen on myös Hillsborough’n läntinen päätykatsomo. Se katsomo, jossa 96 Liverpoolin kannattajaa puristui kuoliaaksi 15.4.1989. Se samainen rakennelma, joka on edelleen olemassa, istumakatsomoksi muutettuna, aidat purettuna, turvallisena.

Kävelen mäkeä alas kohti stadionia. Olen käynyt täällä monet monet kerrat ennenkin, mutta nyt historia tulee jotenkin lähemmäs.

Leppings Lane haarautuu kahteen: vasemmalla on tavanomainen englantilainen asuinkatu, oikealla aukea, jonka kautta mennään sisään sekä päätykatsomoon — nykyisin vieraspäätyyn — että pitkän sivun North Standiin.

Juuri tässä kohdassa asiat alkoivat mennä pieleen keväisenä huhtikuun päivänä 29 vuotta sitten.

IMG_20180330_144604

Liverpoolin fanit saapuivat paikalle. Käsillä oli iso pelipäivä, FA Cupin merkitys ihan toista kuin nykyään, ja tunnelma oli katossa. Jokin meni kuitenkin pieleen. Tuloportit ruuhkautuivat.

Pitkän sivun North Standiin pääsee normaalisti sisään molemmista päistä, jolloin väki hajaantuu luonnostaan pienempiin osiin. Nyt kaikki vajaat 25000 Liverpoolin kannattajaa ohjattiin Leppings Lanen puolelle, jotta Poolin ja kahteen muuhun katsomoon menevät Nottingham Forestin kannattajat pysyivät erillään.

Ottelun alku lähestyi ja sisäänkäynnit menivät tukkoon. Poliisi päätti avata portit, jotta puristuksiin ulkoporteilla jääneet ihmiset pääsivät liikkeelle.

Sisällä ryysis paheni, eikä sen helpottamiseen ollut mitään keinoa. Katsomoa ympäröivät metalliaidat, kuten yleisesti Englannissa 80-luvulla huliganismiongelman kanssa painivilla stadioneilla.

Katsojat oli teljetty häkkiin, johon tuli koko ajan uusia ihmisiä.

Päätyyn massan mukana ajautuvat Liverpool-fanit ohjattiin pariin pieneen karsinaan sen sijaan, että heidät olisi jaettu tasaisesti koko päätykatsomoon. Tungos alkoi käydä vaaralliseksi.

Adrian Tempany kuvaa tilannetta kirjassaan And The Sun Shines Now. Hän oli yksi otteluun lipun ostaneista. Tempany kuvailee kirjassaan päädyssä vallinnutta pakokauhua, epätoivoa ja paniikkia. Toivottomuuden tunnetta siitä, että edessä ei saanut henkeä samalla kun takaa samaan karsinaan tunki yhä isompi joukko ihmisiä, takana olevat täysin tietämättöminä eturivin ahdingosta.

Sitä, miten juuri ennen kuolemaa kehon ja mielen valtaa yhtäkkiä kaiken ylittävä rauhan ja hyvän olon tunne.

Tempanyllä kävi tuuri. Hän pelastui viime hetkellä. Lähes sata muuta ei pelastunut.

Hetken kuluttua unohdat kaiken, mitä sinulle koskaan tapahtui / muistot putoilevat hitaasti tyhjyyteen, joka ympärilles avautui / Nostat katsees ja huomaat, kuinka valo seuraa sinua.

IMG_20180330_144151

Onnettomuuden muistomerkki pääkatsomon takana.

Katson paikaltani Leppings Lanen päätyä. Tuntuu käsittämättömältä ajatella, että kaikki tämä tapahtui vain muutaman kymmenen metrin päässä nykyiseltä istumapaikaltani. Hillsborough’n katastrofin tapahtuessa olin 7-vuotias enkä tiennyt tästä maailmasta mitään. Elin onnellista lapsuutta pehmolelujen ja legojen keskellä idyllisellä omakotialueella keskellä Kouvolaa. Maailma oli puhdas.

Onnettomuudesta on kauan, ja hyvä niin. Kaikki minun tuntemani brittifutis on Hillsborough’n jälkeistä futista. Turvallista, rauhallista, hallittua, nautittavaa. Nykyisin fanit kohdataan ihmisinä, ei karjana, kuten 80-luvulla.

En ole ikinä nähnyt reissuillani väkivaltaa tai levottomuuksia. Olen onnekas. Paikalliset kaverini kertovat, miten 80-luvulla jalkapallofanilla ei juuri ollut ihmisarvoa.

Kauas on tultu.

Ravistan itseni irti synkistä ajatuksista. Hillsborough ja Sheffield tarkoittavat minulle, omakohtaisten muistojen kautta, jotain ihan muuta.

DSCF0288

Hillsborough nykyasussaan.

Sano jotain latteeta / ja jotain ihanaa / sano jotain ettei / hiljaisuus vie mukanaan.

You ****’ing ****!

**** off, you ****’ing cheat!

Kill him, Bannan! Put him under!

Brittifutista romantisoidaan Suomessa työväenluokan pelinä; tunnelman, perinteiden ja komean historian pelinä.

Perinteet tulevat lihaksi edessäni, kun Tony Halmeen kokoinen perheenisä huutaa solvauksia vuoron perään vastustajille ja tuomareille. Ei parane syyllistyä kaksinaismoralismiin: tästähän se englantilaisstadionien tunnelma usein syntyyy. Tätä me ihailemme ja janoamme.

Sheffield Wednesday kohtaa Prestonin. Vierailla on haluja nousukarsintaan, kotijoukkueen kausi on melkolailla taputeltu.

Parin vuoden ajan portugalilainen Carlos Carvalhal oli nostanut joukkuetta kohti sarjan kärkeä ja Valioliigaan paluuta. Viime vuonna tällä samaisella stadionilla finaaliin eteni kuitenkin nousikarsintavälierästä Huddersfield, rankkarikisan jälkeen.

Mikään ei voi milloinkaan / olla kauniimpaa / tätä ei ehkä koskaan tapahdu uudestaan / odottaa taivaalla uusi maa / oletko valmis vaihtamaan?

Huddersfield eteni finaaliin ja nousi Valioliigaan.

IMG_20180330_161000

Maalin juhlintaa.

Rakasta mua sellaisena kuin oon / ja saat pankkiryöstäjän rakkauden / mut kaikki on lainaa, kaikki on lainaa.

Viime syksynä alkoi mennä vinoon. Wednesday jumahti keskikastiin. Carvalhal sai lähteä ja palkattiin pikasiirrolla Swanseaan.

Mietin suunsoittamista. Kun Carvalhal siirtyi Swanseaan, muutama Huddersfield-fanikin irvaili Twitterissä, miten Sheffieldissä “epäonnistunut” Carvalhal oli outo valinta Swansean manageriksi.

Ei olisi kannattanut. Carvalhalin johdossa walesilaisseura pelaa sellaista kevättä, että se on hilautumassa vahvasti kuiville. Huddersfieldin kannalta ikävä kyllä, olihan Swansea portugeesin palkkaamiseen asti yksi putoamiskandidaateista.

Karma is a bitch.

Toivon todella, että Huddersfield onnistuisi säilymään sarjassa.

Englannissa vähän joka seuralla on historiaa. Monien fanit sanovat kannattavansa suurseuraa, mutta eivät kaikki oikeasti kannata. Wednesdayn kohdalla väite on totta.
Seura on iso, vaikka se ei ole pelannut Valioliigassa vuoden 2000 jälkeen.

Sillä on historiassaan mestaruuksia, kolme cupinkin voittoa, ja tietysti kotikenttänään lähes 40000 katsojaa vetävä Hillsborough, vuoden 1966 MM-kisastadion, EM96-pelipaikka, ja paljon muuta. Mahdollinen kisastadion taas, jos Englanti lähitulevaisuudessa saa järjestettäväkseen uudet MM-kisat.

Pitäis olla jotenkin niin smooth / ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa.

Tonnikalabisneksellä rikastunut thaimaalainen Dejphon Chansiri osti Wednesdayn vuonna 2015. Tähtäin oli korkealla, kuten yleensä on näissä tapauksissa. Puhuttiin huipulle paluusta, Valioliigasta, varmaan Euroopastakin.

Tämä on niitä kysymyksiä, joita olisin halunnut kysyä paikallisilta: onko Chansiri uhka vai mahdollisuus? Sankari vai konna?

Wednesday on pelannut Ykkösliigavisiitin jälkeen Championshipissä vuodesta 2012. Viime keväänä joukkue pääsi parin pykälän päähän paluusta Valioliigaan. Käyrä on periaatteessa ollut pikkuhiljaa ylöspäin useamman vuoden.

Toisaalta: lippujen hintoja on nostettu. Virallinen selitys on se, että nousua tavoitellakseen seuran pitää maksaa parempia palkkoja, ja koska financical fair play, silloin myös seuran tulojen pitää kasvaa. Siksi lippujen hintoja oli korotettava. Toinen näkökulma on, että uskollisilta faneilta nyhdetään irti kaikki mitä nyhdettävissä on.

Kotipelistä Wednesday-fani maksaa nyt, katsomosta riippuen, reilusti 40 puntaa. Silti seura teki viime vuonna 20 miljoonan punnan tappion. Tappioiden määrä tuplaantui edellivuodesta. Analyysiä taloudesta voi lukea Swiss Ramblen Twitter-langasta.

DSCF0279

Prestonia vastaan on selvää, että kentällä on taitoa. Se ei vain oikein realisoidu maalipaikoiksi.

— Samaa tuubaa kuin koko kausi, puhisee joku käytävällä kun käyn miestenhuoneessa puoliajalla.

Ensimmäisellä puolikkaalla kumpikaan joukkueista ei saa mainittavaa aikaan. Toinen puolisko on eri maata. Heti alkajaisiksi Wednesday iskee pari maalia muutaman minuutin sisään. Hillsborough herää.

Preston pyristelee ja pääsee kaventamaan, mutta Adthe Nuhiu lisää johtoa, ja lopulta vaihdosta tullut Fernando Forestrieri, reaktioista päätellen yhä yleisön suosikki, viimeistelee loppunumerot 4—1:een.

Huddersfield-kasvatti, oikea pakki Jack Hunt, on kentän parhaimmistoa neutraalistikin tarkasteltuna. Toisaalta käytännössä kaikki, mitä Wednesday tekee, kulkee Barry Bannanin kautta. Eturivin fanin toiveista huolimatta Bannan ei tapa ketään.

Tuloksella ei ole sarjan kannalta paljon väliä, mutta palauttaahan se uskoa Wednesday’yn. Luo odotuksia ensi kautta kohden. Sitä tarvitaan kun edessä on vielä pitkä kevät ja sitäkin pidempi kesä.

Poistun ja otan suunnan kohti kaupunkia.

IMG_20180330_165737

Sä oot hiljainen kuin maaseutumaisema / kesäyöllä kun on tyyntä / ja usva leijuu veden päällä yhtä kauniisti kuin sä keinut siinä vierellä.

Stadion häviää horisonttiin. Supertram on matkalla kohti keskustaa.

En pelkää mitään / en pelkää mitään enempää kuin että / saavun perille, maailma pysähtyy / ymmärrän, on kaikki ollut kuin värjättyä vettä.

Valioliiga on hyvä tavoite, mutta siitä työ vasta alkaa. Huddersfieldissä se on tänä vuonna nähty. Pelien seuraaminen on välillä ollut aikamoista piinaa.

Toivotan Wednesdaylle onnea ja syöksyn peiton alle Premier Innin mukavassa parivuoteessani. Aamulla on edessä aikainen lähtö Huddersfieldin kautta kohti Newcastlea.

Pöllöt jäävät odottamaan ensi kautta.

IMG_20180330_144934

Kursiivilla olevat pätkät ovat lainauksia Parisiin Kevät -yhtyeen sanoituksista.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: