Bobby Moore Stand – tai se, mitä siitä on jäljellä.
Boleyn Ground, Upton Park. 112 vuotta ja moukarin alle. Siinä West Hamin entisen kodin tarina – kieltämättä melko tiivistettynä.
Aika lailla noin lyhyeksi voisi kiteyttää myös minun ja Boleynin yhteisen tarinan. Tarkemmin ajatellen sen voisi tiivistää vaikka yhteen sanaan: meinasin.
En käynyt Boleyn Groundilla ikinä pelissä. Se oli niitä stadioneita, jotka pistivät heräilevän futisentusiastin silmään heti kun Valioliigan vahtaaminen TV2:lta alkoi. Kaukaa 90-luvulta asti mielessä kyti ajatus siitä, että tuo on niin hienon näköinen paikka, että sinne pitää päästä.
No, meinasin ja meinasin, ja sitten stadion suljettiin, ja nyt sitä puretaan.
Kun olin maaliskuun alussa pikavisiitillä Lontoossa, päätin pelastaa sen (vähän) mitä pelastettavissa vielä oli. Aurinkoisena loppukevään aamuna ajelin sitten metrolla Upton Parkiin kamera kourassa.
Tässä kuvaraporttini siitä, miltä Boleyn Ground näytti kun viimein kohtasimme.
Mania Fútbol 